Fine-scale geodiversity in northern environments – connections with biodiversity patterns and land use

Abstrakti

Geodiversiteetti on kasvattanut tunnettuuttaan tutkimuksessa ja on tärkeä lisä kokonaisvaltaiseen tapaan ymmärtää ja tutkia luontoa. Paikallisella tasolla geodiversiteettitutkimusta on tehty kuitenkin vähän. Tämän väitöskirjan tavoitteena on parantaa ymmärrystämme paikallisen tason geodiversiteetistä pohjoisissa ympäristöissä. Ensiksi tutkin, miten paikallisen tason geodiversiteettiä voidaan havaita geokohteiden eli geodiversiteetin elementtien avulla uutta kenttätyömenetelmää käyttäen. Lisäksi tarkastelen, miten paikallisen tason geodiversiteetti vaihtelee ja miten sitä voidaan tarkastella määrällisesti. Toiseksi tarkastelen, miten paikallisen tason geodiversiteetti liittyy elonkirjoon eli biodiversiteettiin, nimenomaisesti putkilokasvien, sammalten ja jäkälien lajirunsauteen boreaalisarktisten tunturikankaiden ekosysteemeissä. Kolmanneksi tutkin hiihtokeskusmatkailuun liittyvän maankäytön vaikutusta paikallisen tason geodiversiteettiin Suomen Lapissa. Lopuksi pyrin tuomaan näkökulmia siihen, mitä käytännön toimijat saavat tiedosta paikallisen tason geodiversiteetistä ja miten sitä voidaan hyödyntää luonnonsuojelussa ja maankäytössä. Tämä väitöskirja sisältää kolme artikkelia, jotka soveltavat ekologisia menetelmiä geodiversiteettitutkimuksessa.

Esittelen uuden kenttämenetelmän paikallisen tason geodiversiteettitiedon keräämiseen arktisalpiinisista ympäristöistä. Menetelmässä havainnoidaan paikallisen tason geodiversiteettiä määrällisesti ja tuotetaan arvio georunsaudesta eli erillisten geokohteiden (geologisten, geomorfologisten ja hydrologisten elementtien) lukumäärästä, mutta myös laadullista tietoa geodiversiteetin elementeistä tutkimusaloilla (5 m, 10 m ja 25 m säteiltä). Paikallisen tason geodiversiteetti tarjoaa ainutlaatuista tietoa abioottisesta luonnosta, ja sen vuorovaikutuksesta elonkirjon kanssa, jota voidaan arvioida sekä luonnollisista että ihmisvaikutteisista paikoista. Tulokset osoittivat, että suurempi paikallisen tason geodiversiteetti on yhteydessä suurempaan putkilokasvien, sammalten ja jäkälän lajirunsauteen laajoilla tunturikankailla. Tämä suhde on kuitenkin kontekstista riippuvainen, ja muilla lajirunsautta määrittävillä tekijöillä, kuten maaperän kalsiumpitoisuudella on suurempi rooli muilla tutkituilla alueilla. Suomen Lapin hiihtokeskuksissa tehdyn tutkimuksen tulokset osoittivat, että paikallisen tason geodiversiteetti on yleensä vähäisempää alueilla, joilla maankäyttö on voimakasta. Lisäksi havaitut geokohteet vaihtelivat luonnonmukaisten alojen, vähäisen maankäytön ja korkean maankäyttöintensiteetin alueiden välillä, mikä viittaa geodiversiteetin olevan haavoittuvainen ihmisen aiheuttamille häiriöille. Yhteenvetona voidaan todeta, että väitöskirjassa käytetyllä paikallisen tason maastomenetelmällä voidaan kerätä kattavasti tietoa geodiversiteetistä, ja sitä voidaan edelleen soveltaa. luonnon seurannassa ja arvioinneissa maankäytön suunnittelun ja suojelun tukemiseksi.