Residential environment, physical activity and depressive symptoms in adults

Abstrakti

Masennus on pahimmillaan kuolemaan johtava sairaus ja merkittävä työkykyä uhkaava tekijä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan fyysinen aktiivisuus on tehokas masennuksen hoitokeino. Tieteellinen näyttö fyysisen aktiivisuuden suotuisasta yhteydestä masennusoireiluun on vahvaa. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on korostettu myös asuinympäristön merkitystä niin mielenterveyden kuin fyysisen aktiivisuudenkin näkökulmasta. Kiihtyvän kaupungistumisen takia on entistä tärkeämpää ymmärtää, miten asuinympäristömme vaikuttaa liikkumiskäyttäytymiseemme ja mielenterveyteemme.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli I) verrata masennuksen oireiden esiintyvyyttä eri maissa, II) selvittää, miten asuinympäristön piirteet ja fyysinen aktiivisuus ovat yhteydessä masennusoireiluun ja III) tutkia, miten vuorokauden aikaiset aktiviteetit (fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja uni) ovat yhteydessä masennusoireiluun kaupungissa ja maaseudulla asuvilla. Pääasiallisena aineistona väitöskirjassa käytettiin aineistoa, joka kerättiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneistä heidän ollessaan 46-vuotiaita (n=5860). Lisäksi ensimmäisessä osatyössä hyödynnettiin jo julkaistuja tutkimusartikkeleita masennusoireilun vertailussa eri maiden välillä. Asuinympäristön piirteitä tarkasteltiin tutkittavien asuinkoordinaattien pohjalta paikkatietomenetelmin. Tieto tutkittavien fyysisestä aktiivisuudesta perustui sekä kyselyyn että kiihtyvyysanturipohjaisiin aktiivisuusmittareihin, joita tutkittavat käyttivät kahden viikon ajan. Masennusoireilua tarkasteltiin kaikissa osatöissä Beckin depressioasteikon toisen version perusteella.

Tulosten perusteella masennuksen oireet vaihtelevat eri maiden välillä. Kaupunkimaisempi asuinympäristö ja suurempi väestöntiheys olivat yhteydessä korkeampaan vakavampien masennusoireiden todennäköisyyteen, ja asuinympäristön vihreys puolestaan oli yhteydessä pienempään vakavampien masennusoireiden todennäköisyyteen. Suurempi määrä päivittäistä keskiraskasta tai raskasta fyysistä aktiivisuutta tai unta kevyen fyysisen aktiivisuuden tai paikallaanolon kustannuksella oli yhteydessä vähäisempään masennusoireiluun maaseudulla asuvilla. Viheralueiden säilyttäminen ja lisääminen kaupunkisuunnittelussa sekä kaikkien vuorokauden aikaisten aktiviteettien huomioiminen esimerkiksi terveydenhuollossa ja liikuntasuosituksissa ovat tutkimuksen tulosten perusteella mahdollisia keinoja vähentää masennusoireilua väestötasolla. Kaupungissa ja maaseudulla asuvien erot liikkumiskäyttäytymisessä tulisi myös huomioida. Etenkin asuinympäristön ja masennusoireilun kausaalisuhteiden varmistamiseksi tarvitaan tulevaisuudessa pitkittäistutkimuksia.