Social innovations for inclusive development in tourism – insights from Kemi, Finland

Abstrakti

Matkailulla on lukuisia myönteisiä vaikutuksia erityisesti alueilla, jotka kaipaavat palveluita, työpaikkoja ja elinvoimaa. Paikalliset voivat kuitenkin jäädä matkailun kehittämisprosesseissa ulkopuolisiksi ja heidän roolinsa matkailupalveluiden käyttäjinä voi jäädä tunnistamatta. Tällainen eksklusiivinen kehitys voi heikentää yhteisöllistä resilienssiä, jos kehityksen painopiste on laajojen paikallisten hyötyjen tavoittelemisen sijaan taloudellisissa tarpeissa ja matkailutalouden innovaatioissa. Inklusiivinen matkailun kehittäminen painottaa vaihtoehtoisesti paikallisten näkökulmien huomioon ottamista ja matkailun hyödyllisyyttä sekä paikallisille että matkailijoille. Monipuolisten paikallisnäkökulmien huomioon ottaminen, ketään ei jätetä -periaate sekä matkailun myönteisten vaikutusten maksimointi ovatkin kestävämmän matkailukehityksen ytimessä. Erilaisten paikallisyhteisön näkökulmien tutkimus inklusiivisen matkailukehittämisen kontekstissa on kuitenkin rajallista. Lisäksi tutkimukset eksklusiivisten matkailupolkujen muuttamisen keinoista ovat tarpeen. Väitöskirja esittää, että erilaisia näkökulmia ja muutoksen keinoja voidaan tutkia sosiaalisen innovaation käsitteen avulla. Sosiaaliset innovaatiot ovat monialaiseen yhteistyöhön perustuvia, muutosta ajavia prosesseja ja lopputulemia, jotka luovat sosiaalista arvoa. Ne tarjoavat vaihtoehtoisen tavan bisneskeskeisille innovaatioille ja kehittämisprosesseille matkailussa.

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisia innovaatioita ja matkailua Kemissä, missä matkailua on kehitetty voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Etnografisen tutkimuksen kautta kartoitetaan kolmea näkökulmaa matkailuun: julkisen sektorin toimijoita, jotka eivät ole perinteisesti mukana matkailukehityksessä; toimijoita, jotka työskentelevät matkailussa; sekä paikallisia nuoria, jotka ovat yleensä hyvin vähäisesti huomioituja matkailukehityksessä. Väitöskirjassa tarkastellaan, millaisia muutostarpeita näiden ryhmien edustajat tunnistavat matkailuun liittyen. Lisäksi tutkitaan, millaisia aloitteita on tehty asiantilan muuttamiseksi tai millaisia aloitteita paikalliset toivoisivat muutoksen toteutumiseksi. Väitöskirja esittelee kolme toteutunutta sosiaalista innovaatiota ja kolme sosiaalisen innovaation ideaa ja arvioi niiden kontribuutiota inklusiiviseen kehitykseen ja yhteisön resilienssin rakentamiseen suhteessa matkailuun.

Väitöskirjan tavoitteena on tutkia matkailua sosiaalisen innovaation käsitteen kautta, osana inklusiivista kehitystä ja yhteisön resilienssin rakentamista, ja edelleen arvioida sosiaalisten innovaatioiden mahdollisuuksia edistää kestävyyttä. Väitöskirjassa tutkitaan, miten sosiaaliset innovaatiot voivat kontribuoida inklusiiviseen matkailukehitykseen ja yhteisön resilienssin rakentamiseen suhteessa matkailuun ja tässä kontekstissa kestävyyteen; miten paikallisyhteisön eri jäsenet (julkisen sektorin edustajat, matkailussa työskentelevät ja nuoret) näkevät matkailukehityksen ja matkailun Kemissä; ja miten sosiaaliset innovaatiot voivat kontribuoida inklusiiviseen kehitykseen ja yhteisön resilienssin rakentamiseen suhteessa matkailuun ja edelleen kestävyyteen Kemissä.

Tulosten perusteella paikalliset näkevät tarpeita inklusiivisemmalle matkailukehitykselle niin palvelujen kuin kehittämiseen liittyvän yhteistyön osalta. Paikalliset sosiaaliset innovaatiot (sosiaalinen keittiö ja nuorten ohjauskeskus), jotka eivät suoraan toimi osana matkailua, voisivat kuitenkin tarjota näkökulmia siihen, kuinka matkailu voisi vastata paikallisyhteisöjen tarpeisiin. Sosiaaliset innovaatiot matkailussa (paikallinen matkailukehitysprojekti, jossa entisestä teollisuussaaresta on kehitetty virkistysalue) ja sosiaalisen innovaation ideat (matkailuun liittyvän tiedon välittämiseen tarkoitettu alusta sekä uusi ajanviettopaikka drive-in-elokuvateatterin tai huoltoaseman muodossa) voivat monipuolistaa palveluja paikallisia tarpeita ajatellen. Siispä, tulosten perusteella sosiaaliset innovaatiot voivat auttaa ymmärtämään matkailun ja yhteisöjen sidoksia sekä paikallista matkailukehittämisen kontekstia, koska ne auttavat kiinnittämään huomiota paikallisiin haasteisiin ja tarpeisiin sekä uusiin mahdollisuuksiin ja muutosideoihin. Sosiaaliset innovaatiot voivat erityisesti auttaa haastamaan nykyisenkaltaisen matkailun tilaa painottamalla ei-perinteisiä näkökulmia kehityksessä sekä ohjaamalla matkailukehitystä kohti paikallisia tarpeita, ohi tyypillisten bisneskeskeisten näkökulmien. Lisäksi sosiaaliset innovaatiot luovat ensisijaisesti sosiaalista arvoa, joskin voivat olla myös taloudellisesti ja ympäristöllisesti relevantteja. Sosiaalisia innovaatioita voi käyttää myös metodologisesti työkaluna matkailukehityksessä. Näillä tavoilla sosiaaliset innovaatiot voivat edistää inklusiivista kehitystä matkailussa sekä rakentaa yhteisön resilienssiä ja myöskin kontribuoida kestävyyteen. Sosiaaliset innovaatiot voivatkin auttaa rajaamaan laajoja kestävyystavoitteita konkreettisiksi prosesseiksi. On kuitenkin syytä muistaa, että sosiaalisten innovaatioiden tuoma hyöty voi olla näkökulmasidonnaista.

Niinpä tutkimus väittää, että 1) sosiaaliset innovaatiot voivat haastaa matkailukehityksen tilan korostamalla sosiaalisesti painottunutta kehitystä bisneskeskeisten prosessien ja aloitteiden sijaan, 2) sosiaaliset innovaatiot voivat edistää inklusiivista matkailukehitystä ja rakentaa yhteisön resilienssiä ohjaamalla matkailua kohti paikallisia tarpeita ja tunnistamalla ei-perinteisiä näkökulmia suunnittelu- ja kehitystyössä ja 3) sosiaaliset innovaatiot voivat kontribuoida kestävyyden edistämiseen, joskin tätä kontribuutiota täytyy tarkastella myös kriittisesti, koska sosiaaliset innovaatiot eivät välttämättä edistä kokonaisvaltaista kestävyyttä.

Tiivistäen, inklusiivinen kehitys ja yhteisöllisen resilienssin rakentaminen sosiaalisten innovaatioiden kautta voi kontribuoida myös kestävyyteen ja sen keskeiseen ketään ei jätetä -kehittämisperiaatteeseen sekä tarpeeseen minimoida matkailun haittavaikutuksia ja maksimoida sen hyötyvaikutuksia. Kuitenkin sosiaalisten innovaatioiden kontribuutiota kokonaisvaltaiseen kestävyyteen tulee tarkastella myös kriittisesti ja aihetta on syytä tutkia lisää erityisesti sosio-ympäristöllisten, moniskaalaisten systeemien kestävyyden kontekstissa.